muninta
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈmunint̪ɑ/
- tavutus: mu‧nin‧ta
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | muninta | muninnat |
| genetiivi | muninnan | munintojen (munintain) |
| partitiivi | munintaa | munintoja |
| akkusatiivi | muninta; muninnan |
muninnat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | muninnassa | muninnoissa |
| elatiivi | muninnasta | muninnoista |
| illatiivi | munintaan | munintoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | muninnalla | muninnoilla |
| ablatiivi | muninnalta | muninnoilta |
| allatiivi | muninnalle | muninnoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | munintana | munintoina |
| translatiivi | muninnaksi | muninnoiksi |
| abessiivi | muninnatta | muninnoitta |
| instruktiivi | – | muninnoin |
| komitatiivi | – | munintoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | muninna- | |
| vahva vartalo | muninta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. muniminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla muokkaa
- muninta Kielitoimiston sanakirjassa