SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

muninta (9-J)

  1. muniminen

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈmunint̪ɑ/
  • tavutus: mu‧nin‧ta

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi muninta muninnat
genetiivi muninnan munintojen
(munintain)
partitiivi munintaa munintoja
akkusatiivi muninta;
muninnan
muninnat
sisäpaikallissijat
inessiivi muninnassa muninnoissa
elatiivi muninnasta muninnoista
illatiivi munintaan munintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi muninnalla muninnoilla
ablatiivi muninnalta muninnoilta
allatiivi muninnalle muninnoille
muut sijamuodot
essiivi munintana munintoina
translatiivi muninnaksi muninnoiksi
abessiivi muninnatta muninnoitta
instruktiivi muninnoin
komitatiivi munintoine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • muninta Kielitoimiston sanakirjassa