Substantiivi

muokkaa

munittamo (2)

  1. laitos, jossa (kanoja) munitetaan

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi munittamo munittamot
genetiivi munittamon munittamojen
munittamoiden
munittamoitten
partitiivi munittamoa munittamoita
munittamoja
akkusatiivi munittamo;
munittamon
munittamot
sisäpaikallissijat
inessiivi munittamossa munittamoissa
elatiivi munittamosta munittamoista
illatiivi munittamoon munittamoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi munittamolla munittamoilla
ablatiivi munittamolta munittamoilta
allatiivi munittamolle munittamoille
muut sijamuodot
essiivi munittamona munittamoina
translatiivi munittamoksi munittamoiksi
abessiivi munittamotta munittamoitta
instruktiivi munittamoin
komitatiivi munittamoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo munittamo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

verbi munittaa + johdin -mo

Käännökset

muokkaa