Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

mureke (48-A)[1]

  1. (keittiö) Hienoksi hakatusta lihasta, kalasta tai muusta korvaavasta valmistettu höystetty ruoka, joka paistetaan uunissa tai kypsytetään höyrykeittimessä.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmurekeˣ/
  • tavutus: mu‧re‧ke

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mureke murekkeet
genetiivi murekkeen murekkeiden
murekkeitten
partitiivi mureketta murekkeita
akkusatiivi mureke;
murekkeen
murekkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi murekkeessa murekkeissa
elatiivi murekkeesta murekkeista
illatiivi murekkeeseen murekkeisiin
murekkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi murekkeella murekkeilla
ablatiivi murekkeelta murekkeilta
allatiivi murekkeelle murekkeille
muut sijamuodot
essiivi murekkeena murekkeina
translatiivi murekkeeksi murekkeiksi
abessiivi murekkeetta murekkeitta
instruktiivi murekkein
komitatiivi murekkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo murekkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
mureket-

Etymologia muokkaa

Käytössä 1800-luvun lopusta.[2]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

kalamureke, lihamureke, murekekyljys, murekekääryle, murekepihvi, murekeseos, mureketaikina

Aiheesta muualla muokkaa

  • mureke Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A
  2. Raija Lehtinen: Hyödykkeet ja haitakkeet. Muotokuvaa ‑ke-johtimisista sanoista. Kielikello, 1991, nro 1. Artikkelin verkkoversio.