mustamaalaaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamustamaalaaminen (38)
- teonnimi verbistä mustamaalata
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mustamaalaaminen | mustamaalaamiset |
| genetiivi | mustamaalaamisen | mustamaalaamisten mustamaalaamisien |
| partitiivi | mustamaalaamista | mustamaalaamisia |
| akkusatiivi | mustamaalaaminen; mustamaalaamisen |
mustamaalaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mustamaalaamisessa | mustamaalaamisissa |
| elatiivi | mustamaalaamisesta | mustamaalaamisista |
| illatiivi | mustamaalaamiseen | mustamaalaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mustamaalaamisella | mustamaalaamisilla |
| ablatiivi | mustamaalaamiselta | mustamaalaamisilta |
| allatiivi | mustamaalaamiselle | mustamaalaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mustamaalaamisena (mustamaalaamisna) |
mustamaalaamisina |
| translatiivi | mustamaalaamiseksi | mustamaalaamisiksi |
| abessiivi | mustamaalaamisetta | mustamaalaamisitta |
| instruktiivi | – | mustamaalaamisin |
| komitatiivi | – | mustamaalaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mustamaalaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
mustamaalaamis- | |
Etymologia
muokkaa- verbi mustamaalata + johdin -minen