muumioituminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamuumioituminen (38)
- teonnimi verbistä muumioitua
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | muumioituminen | muumioitumiset |
genetiivi | muumioitumisen | muumioitumisten muumioitumisien |
partitiivi | muumioitumista | muumioitumisia |
akkusatiivi | muumioituminen; muumioitumisen |
muumioitumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | muumioitumisessa | muumioitumisissa |
elatiivi | muumioitumisesta | muumioitumisista |
illatiivi | muumioitumiseen | muumioitumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | muumioitumisella | muumioitumisilla |
ablatiivi | muumioitumiselta | muumioitumisilta |
allatiivi | muumioitumiselle | muumioitumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | muumioitumisena (muumioitumisna) |
muumioitumisina |
translatiivi | muumioitumiseksi | muumioitumisiksi |
abessiivi | muumioitumisetta | muumioitumisitta |
instruktiivi | – | muumioitumisin |
komitatiivi | – | muumioitumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | muumioitumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
muumioitumis- |
Etymologia
muokkaaverbi muumioitua + johdin -minen