myöntäjä

Suomi

Substantiivi

myöntäjä (10)

taho, joka myöntää tai on myöntänyt jonkin (luvan tms.)

Ääntäminen

IPA: /ˈmyø̯nt̪æjæ/
tavutus: myön‧tä‧jä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	myöntäjä	myöntäjät
genetiivi	myöntäjän	myöntäjien (myöntäjäin)
partitiivi	myöntäjää	myöntäjiä
akkusatiivi	myöntäjä; myöntäjän	myöntäjät
sisäpaikallissijat
inessiivi	myöntäjässä	myöntäjissä
elatiivi	myöntäjästä	myöntäjistä
illatiivi	myöntäjään	myöntäjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	myöntäjällä	myöntäjillä
ablatiivi	myöntäjältä	myöntäjiltä
allatiivi	myöntäjälle	myöntäjille
muut sijamuodot
essiivi	myöntäjänä	myöntäjinä
translatiivi	myöntäjäksi	myöntäjiksi
abessiivi	myöntäjättä	myöntäjittä
instruktiivi	–	myöntäjin
komitatiivi	–	myöntäjine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	myöntäjä-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. taho, joka myöntää tai on myöntänyt jonkin (luvan tms.)

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

myöntäjä Kielitoimiston sanakirjassa