[1] Myrtti

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

myrtti (5)

  1. meillä huonekasvina viljeltävä ikivihreä eurooppalainen koristepensas (Myrtus communis)
  2. myrttien (Myrtus) suvun kasvi

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈmyrt̪ːi/
  • tavutus: myrt‧ti

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi myrtti myrtit
genetiivi myrtin myrttien
(myrttein)
partitiivi myrttiä myrttejä
akkusatiivi myrtti;
myrtin
myrtit
sisäpaikallissijat
inessiivi myrtissä myrteissä
elatiivi myrtistä myrteistä
illatiivi myrttiin myrtteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi myrtillä myrteillä
ablatiivi myrtiltä myrteiltä
allatiivi myrtille myrteille
muut sijamuodot
essiivi myrttinä myrtteinä
translatiivi myrtiksi myrteiksi
abessiivi myrtittä myrteittä
instruktiivi myrtein
komitatiivi myrtteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo myrti-
vahva vartalo myrtti-
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

ruotsin murteellinen myrtt < latinan sanasta myrtus < muinaiskreikan sanasta μύρτος (múrtos) < tuntematonta alkuperää[1]

KäännöksetMuokkaa

Alapuolella olevat käännökset on merkitty tarkistettaviksi. Käännöksien sijoittamisessa tai niiden aitoudessa on ongelmia. Jos käännös on oikea, sijoita se yllä olevista taulukoista oikeaan.

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

myrttiseppele, suomyrtti

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • myrtti Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 91. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.