närri
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaanärri (7)
- (vanhentunut, murteellinen, runollinen) närhi
- Eeva: Kuin tuo lepakko nyt mönsträsi minun ehta-posliinisen sokerirasiani, rakas nimipäivälahja herroiltani. Maksa pois, mies; maksa se paikalla, sinä harakka, hohkoharakka, närri! (A. Kivi, Kihlaus; Yö ja päivä)
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | närri | närret |
| genetiivi | närren | närrien (närrein) |
| partitiivi | närreä | närriä |
| akkusatiivi | närri; närren |
närret |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | närressä | närrissä |
| elatiivi | närrestä | närristä |
| illatiivi | närreen | närriin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | närrellä | närrillä |
| ablatiivi | närreltä | närriltä |
| allatiivi | närrelle | närrille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | närrenä | närrinä |
| translatiivi | närreksi | närriksi |
| abessiivi | närrettä | närrittä |
| instruktiivi | – | närrin |
| komitatiivi | – | närrine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | närre- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |