Katso myös: narri

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

närri (7)

  1. (vanhentunut, murteellinen, runollinen) närhi
    Eeva: Kuin tuo lepakko nyt mönsträsi minun ehta-posliinisen sokerirasiani, rakas nimipäivälahja herroiltani. Maksa pois, mies; maksa se paikalla, sinä harakka, hohkoharakka, närri! (A. Kivi, Kihlaus; Yö ja päivä)

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi närri närret
genetiivi närren närrien
(närrein)
partitiivi närreä närriä
akkusatiivi närri;
närren
närret
sisäpaikallissijat
inessiivi närressä närrissä
elatiivi närrestä närristä
illatiivi närreen närriin
ulkopaikallissijat
adessiivi närrellä närrillä
ablatiivi närreltä närriltä
allatiivi närrelle närrille
muut sijamuodot
essiivi närrenä närrinä
translatiivi närreksi närriksi
abessiivi närrettä närrittä
instruktiivi närrin
komitatiivi närrine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo närre-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-