narri
 |
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
narri (5)
- yleensä hoviin kuulunut henkilö, jonka tehtävänä oli hauskuttaa kuulijoitaan esimerkiksi vitsejä kertomalla
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈnɑr.ri/
TaivutusMuokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | narri | narrit |
| genetiivi | narrin | narrien |
| partitiivi | narria | narreja |
| akkusatiivi | narri; narrin |
narrit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | narrissa | narreissa |
| elatiivi | narrista | narreista |
| illatiivi | narriin | narreihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | narrilla | narreilla |
| ablatiivi | narrilta | narreilta |
| allatiivi | narrille | narreille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | narrina | narreina |
| translatiivi | narriksi | narreiksi |
| abessiivi | narritta | narreitta |
| instruktiivi | – | narrein |
| komitatiivi | – | narreine- + omistusliite |
KäännöksetMuokkaa
Liittyvät sanatMuokkaa
SynonyymitMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
- adjektiivit: narrimainen
- substantiivit: narrius
YhdyssanatMuokkaa
hovinarri, narrinpeli, narrinpuku
Aiheesta muuallaMuokkaa
- narri Kielitoimiston sanakirjassa
ItaliaMuokkaa
VerbiMuokkaa
narri
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä narrare
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä narrare
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä narrare
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä narrare