Redirect arrow without text.svg
Katso myös: närri


SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

narri (5)

  1. yleensä hoviin kuulunut henkilö, jonka tehtävänä oli hauskuttaa kuulijoitaan esimerkiksi vitsejä kertomalla

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈnɑr.ri/

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi narri narrit
genetiivi narrin narrien
partitiivi narria narreja
akkusatiivi narri;
narrin
narrit
sisäpaikallissijat
inessiivi narrissa narreissa
elatiivi narrista narreista
illatiivi narriin narreihin
ulkopaikallissijat
adessiivi narrilla narreilla
ablatiivi narrilta narreilta
allatiivi narrille narreille
muut sijamuodot
essiivi narrina narreina
translatiivi narriksi narreiksi
abessiivi narritta narreitta
instruktiivi narrein
komitatiivi narreine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

hovinarri, narrinpeli, narrinpuku

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • narri Kielitoimiston sanakirjassa

ItaliaMuokkaa

VerbiMuokkaa

narri

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä narrare
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä narrare
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä narrare
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä narrare