hovi
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- hallitsijan asunto, tilukset ja muu lähiympäristö sekä siihen kuuluva henkilökunta, hoviväki
- (historia) myös korkeiden aatelisten tai kirkkoruhtinaiden yhteisö, kartano
- (puhekieltä) hoviväki
- (puhekieltä) hovioikeus
- Uskon että tuomio muuttuu hovissa.
- manipuloivan henkilön kannattajajoukko, jolle hän esiintyy hurmaavana
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhoʋi/
- tavutus: ho‧vi
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hovi | hovit |
| genetiivi | hovin | hovien (hovein) |
| partitiivi | hovia | hoveja |
| akkusatiivi | hovi; hovin |
hovit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hovissa | hoveissa |
| elatiivi | hovista | hoveista |
| illatiivi | hoviin | hoveihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hovilla | hoveilla |
| ablatiivi | hovilta | hoveilta |
| allatiivi | hoville | hoveille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hovina | hoveina |
| translatiivi | hoviksi | hoveiksi |
| abessiivi | hovitta | hoveitta |
| instruktiivi | – | hovein |
| komitatiivi | – | hoveine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hovi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaalasaksalainen laina[2]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaahovietiketti, hovihankkija, hoviherra, hovikunta, hovilaulaja, hovimaalari, hovimarsalkka, hovimestari, hovimies, hoviministeri, hovinainen, hovinarri, hovineiti, hovineuvos, hoviniiaus, hovioikeus, hoviorkesteri, hovipuku, hovipuolue, hovirunous, hovisuru, hovitallimestari, hovitavat, hoviväki, keisarihovi, tervahovi
Aiheesta muualla
muokkaa- hovi Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5
- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).