hovi
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- hallitsijan asunto, tilukset ja muu lähiympäristö sekä siihen kuuluva henkilökunta, hoviväki
- (historia) myös korkeiden aatelisten tai kirkkoruhtinaiden yhteisö, kartano
- (puhekieltä) hoviväki
- (puhekieltä) hovioikeus
- Uskon että tuomio muuttuu hovissa.
- manipuloivan henkilön kannattajajoukko, jolle hän esiintyy hurmaavana
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhoʋi/
- tavutus: ho‧vi
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hovi | hovit |
| genetiivi | hovin | hovien (hovein) |
| partitiivi | hovia | hoveja |
| akkusatiivi | hovi; hovin |
hovit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hovissa | hoveissa |
| elatiivi | hovista | hoveista |
| illatiivi | hoviin | hoveihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hovilla | hoveilla |
| ablatiivi | hovilta | hoveilta |
| allatiivi | hoville | hoveille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hovina | hoveina |
| translatiivi | hoviksi | hoveiksi |
| abessiivi | hovitta | hoveitta |
| instruktiivi | – | hovein |
| komitatiivi | – | hoveine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hovi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
alasaksalainen laina[2]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
hovietiketti, hovihankkija, hoviherra, hovikunta, hovilaulaja, hovimaalari, hovimarsalkka, hovimestari, hovimies, hoviministeri, hovinainen, hovinarri, hovineiti, hovineuvos, hoviniiaus, hovioikeus, hoviorkesteri, hovipuku, hovipuolue, hovirunous, hovisuru, hovitallimestari, hovitavat, hoviväki, keisarihovi, tervahovi
Aiheesta muualla muokkaa
- hovi Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5
- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).