kartano

Katso myös: Kartano

Suomi

Kartano

kartano (2)

iso, vanha maatila, suurtila, historiallisesti usein rälssitila
vanhan suurtilan päärakennus tai keskeinen rakennusryhmä
(murteellinen) piha, pihapiiri
Lapset juoksivat ja telmivät kartanolla.
(kuvaannollisesti) poikkeuksellisen iso ja vaikuttava omakotitalo tai villa
Kohublondi sai kutsun Playboy-kartanoon.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kartano	kartanot
genetiivi	kartanon	kartanojen kartanoiden kartanoitten
partitiivi	kartanoa	kartanoita kartanoja
akkusatiivi	kartano; kartanon	kartanot
sisäpaikallissijat
inessiivi	kartanossa	kartanoissa
elatiivi	kartanosta	kartanoista
illatiivi	kartanoon	kartanoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kartanolla	kartanoilla
ablatiivi	kartanolta	kartanoilta
allatiivi	kartanolle	kartanoille
muut sijamuodot
essiivi	kartanona	kartanoina
translatiivi	kartanoksi	kartanoiksi
abessiivi	kartanotta	kartanoitta
instruktiivi	–	kartanoin
komitatiivi	–	kartanoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kartano-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-