Katso myös: Kartano
Kartano

Substantiivi

muokkaa

kartano (2)

  1. iso, vanha maatila, suurtila, historiallisesti usein rälssitila
  2. vanhan suurtilan päärakennus tai keskeinen rakennusryhmä
  3. (murteellinen) piha, pihapiiri
    Lapset juoksivat ja telmivät kartanolla.
  4. (kuvaannollisesti) poikkeuksellisen iso ja vaikuttava omakotitalo tai villa
    Kohublondi sai kutsun Playboy-kartanoon.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑrt̪ɑno/, [ˈkɑrtɑno̞]
  • tavutus: kar‧ta‧no

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

muokkaa


Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.

Meänkieli

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

kartano

  1. piha