hallitsija

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

hallitsija (12)[1]

  1. ylimmän valtiovallan käyttäjä monarkkisessa valtiossa
    Tämä tapahtui Pietari Suuren ollessa maan hallitsijana.
  2. (kuvaannollisesti) erityisosaaja
    Tämä valokuvaaja on erinomainen valon käytön hallitsija.
    Hallitsija vaihtui rallipoluilla.

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hallitsija hallitsijat
genetiivi hallitsijan hallitsijoiden
hallitsijoitten
(hallitsijain)
partitiivi hallitsijaa hallitsijoita
akkusatiivi hallitsija;
hallitsijan
hallitsijat
sisäpaikallissijat
inessiivi hallitsijassa hallitsijoissa
elatiivi hallitsijasta hallitsijoista
illatiivi hallitsijaan hallitsijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hallitsijalla hallitsijoilla
ablatiivi hallitsijalta hallitsijoilta
allatiivi hallitsijalle hallitsijoille
muut sijamuodot
essiivi hallitsijana hallitsijoina
translatiivi hallitsijaksi hallitsijoiksi
abessiivi hallitsijatta hallitsijoitta
instruktiivi hallitsijoin
komitatiivi hallitsijoine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

Mikael Agricolan 1510-luvulla käyttöön ottama, jo keskiajalla vakiintunut uudissana[2]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

hallitsijahuone, hallitsijanimi, hallitsijanvaihdos, hallitsijanvakuutus, hallitsijapari, hallitsijasuku, hallitsijavalta, hirmuhallitsija, naishallitsija, nukkehallitsija, sijaishallitsija

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
  2. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.