hallitsija
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- ylimmän valtiovallan käyttäjä monarkkisessa valtiossa
- Tämä tapahtui Pietari Suuren ollessa maan hallitsijana.
- (kuvaannollisesti) erityisosaaja
- Tämä valokuvaaja on erinomainen valon käytön hallitsija.
- Hallitsija vaihtui rallipoluilla.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhɑlːit̪ˌsijɑ/
- tavutus: hal‧lit‧si‧ja
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hallitsija | hallitsijat |
| genetiivi | hallitsijan | hallitsijoiden hallitsijoitten (hallitsijain) |
| partitiivi | hallitsijaa | hallitsijoita |
| akkusatiivi | hallitsija; hallitsijan |
hallitsijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hallitsijassa | hallitsijoissa |
| elatiivi | hallitsijasta | hallitsijoista |
| illatiivi | hallitsijaan | hallitsijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hallitsijalla | hallitsijoilla |
| ablatiivi | hallitsijalta | hallitsijoilta |
| allatiivi | hallitsijalle | hallitsijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hallitsijana | hallitsijoina |
| translatiivi | hallitsijaksi | hallitsijoiksi |
| abessiivi | hallitsijatta | hallitsijoitta |
| instruktiivi | – | hallitsijoin |
| komitatiivi | – | hallitsijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hallitsija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaMikael Agricolan 1510-luvulla käyttöön ottama, jo keskiajalla vakiintunut uudissana[2]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- hallitsija Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
- ↑ Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.