Substantiivi

muokkaa

hallitsija (12)[1]

  1. ylimmän valtiovallan käyttäjä monarkkisessa valtiossa
    Tämä tapahtui Pietari Suuren ollessa maan hallitsijana.
  2. (kuvaannollisesti) erityisosaaja
    Tämä valokuvaaja on erinomainen valon käytön hallitsija.
    Hallitsija vaihtui rallipoluilla.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhɑlːit̪ˌsijɑ/
  • tavutus: hal‧lit‧si‧ja

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

Mikael Agricolan 1510-luvulla käyttöön ottama, jo keskiajalla vakiintunut uudissana[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
  2. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.