hallitsija

Suomi

hallitsija (12)^[1]

ylimmän valtiovallan käyttäjä monarkkisessa valtiossa
Tämä tapahtui Pietari Suuren ollessa maan hallitsijana.
(kuvaannollisesti) erityisosaaja
Tämä valokuvaaja on erinomainen valon käytön hallitsija.

Hallitsija vaihtui rallipoluilla.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hallitsija	hallitsijat
genetiivi	hallitsijan	hallitsijoiden hallitsijoitten (hallitsijain)
partitiivi	hallitsijaa	hallitsijoita
akkusatiivi	hallitsija; hallitsijan	hallitsijat
sisäpaikallissijat
inessiivi	hallitsijassa	hallitsijoissa
elatiivi	hallitsijasta	hallitsijoista
illatiivi	hallitsijaan	hallitsijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hallitsijalla	hallitsijoilla
ablatiivi	hallitsijalta	hallitsijoilta
allatiivi	hallitsijalle	hallitsijoille
muut sijamuodot
essiivi	hallitsijana	hallitsijoina
translatiivi	hallitsijaksi	hallitsijoiksi
abessiivi	hallitsijatta	hallitsijoitta
instruktiivi	–	hallitsijoin
komitatiivi	–	hallitsijoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	hallitsija-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Mikael Agricolan 1510-luvulla käyttöön ottama, jo keskiajalla vakiintunut uudissana^[2]

1. valtiovallan käyttäjä

2. erityisosaaja

Ks. erityisosaaja

↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
↑ Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.