naittaja

Katso artikkeli Naittaja Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

naittaja (10)

(historia) henkilö, joka naittaa jonkun
Vuoteen 1864 saakka kosijan piti saada avioliittolupa naisen naittajalta, joka oli yleensä naisen isä.
(arkikieltä) nitomalaite

Ääntäminen

IPA: /ˈnɑi̯t̪ːɑjɑ/
tavutus: nait‧ta‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	naittaja	naittajat
genetiivi	naittajan	naittajien (naittajain)
partitiivi	naittajaa	naittajia
akkusatiivi	naittaja; naittajan	naittajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	naittajassa	naittajissa
elatiivi	naittajasta	naittajista
illatiivi	naittajaan	naittajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	naittajalla	naittajilla
ablatiivi	naittajalta	naittajilta
allatiivi	naittajalle	naittajille
muut sijamuodot
essiivi	naittajana	naittajina
translatiivi	naittajaksi	naittajiksi
abessiivi	naittajatta	naittajitta
instruktiivi	–	naittajin
komitatiivi	–	naittajine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	naittaja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. henkilö, joka naittaa jonkun

ruotsi: giftoman

Liittyvät sanat

Aiheesta muualla

naittaja Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=naittaja&oldid=4174416”