naittaja
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaanaittaja (10)
- (historia) henkilö, joka naittaa jonkun
- Vuoteen 1864 saakka kosijan piti saada avioliittolupa naisen naittajalta, joka oli yleensä naisen isä.
- (arkikieltä) nitomalaite
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈnɑi̯t̪ːɑjɑ/
- tavutus: nait‧ta‧ja
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | naittaja | naittajat |
| genetiivi | naittajan | naittajien (naittajain) |
| partitiivi | naittajaa | naittajia |
| akkusatiivi | naittaja; naittajan |
naittajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | naittajassa | naittajissa |
| elatiivi | naittajasta | naittajista |
| illatiivi | naittajaan | naittajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | naittajalla | naittajilla |
| ablatiivi | naittajalta | naittajilta |
| allatiivi | naittajalle | naittajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | naittajana | naittajina |
| translatiivi | naittajaksi | naittajiksi |
| abessiivi | naittajatta | naittajitta |
| instruktiivi | – | naittajin |
| komitatiivi | – | naittajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | naittaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. henkilö, joka naittaa jonkun
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- naittaja Kielitoimiston sanakirjassa