nakuilu

Suomi

Substantiivi

nakuilu (2)

alasti olo, nakuileminen

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	nakuilu	nakuilut
genetiivi	nakuilun	nakuilujen nakuiluiden nakuiluitten
partitiivi	nakuilua	nakuiluita nakuiluja
akkusatiivi	nakuilu; nakuilun	nakuilut
sisäpaikallissijat
inessiivi	nakuilussa	nakuiluissa
elatiivi	nakuilusta	nakuiluista
illatiivi	nakuiluun	nakuiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	nakuilulla	nakuiluilla
ablatiivi	nakuilulta	nakuiluilta
allatiivi	nakuilulle	nakuiluille
muut sijamuodot
essiivi	nakuiluna	nakuiluina
translatiivi	nakuiluksi	nakuiluiksi
abessiivi	nakuilutta	nakuiluitta
instruktiivi	–	nakuiluin
komitatiivi	–	nakuiluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	nakuilu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi nakuilla (vokaalivartalo nakuil|e-) + johdin -u

Käännökset

1. nakuileminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

nakuilu Kielitoimiston sanakirjassa