Wikisanakirja

nalkutus

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

nalkutus (39)

  1. nalkuttaminen
    Mieleni teki iskeä maljakko niin lujaa Ulrikan päähän, että nalkutus takuulla loppuisi.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈnɑlkut̪us/
  • tavutus: nal‧ku‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nalkutus nalkutukset
genetiivi nalkutuksen nalkutusten
nalkutuksien
partitiivi nalkutusta nalkutuksia
akkusatiivi nalkutus;
nalkutuksen 		nalkutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi nalkutuksessa nalkutuksissa
elatiivi nalkutuksesta nalkutuksista
illatiivi nalkutukseen nalkutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi nalkutuksella nalkutuksilla
ablatiivi nalkutukselta nalkutuksilta
allatiivi nalkutukselle nalkutuksille
muut sijamuodot
essiivi nalkutuksena nalkutuksina
translatiivi nalkutukseksi nalkutuksiksi
abessiivi nalkutuksetta nalkutuksitta
instruktiivi – nalkutuksin
komitatiivi – nalkutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nalkutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo 		nalkutus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä nalkuttaa (nalkut- + -us)

Käännökset muokkaa

1. nalkuttaminen

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=nalkutus&oldid=4174413”