nalkutus

Suomi

Substantiivi

nalkutus (39)

nalkuttaminen
Mieleni teki iskeä maljakko niin lujaa Ulrikan päähän, että nalkutus takuulla loppuisi.

Ääntäminen

IPA: /ˈnɑlkut̪us/
tavutus: nal‧ku‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	nalkutus	nalkutukset
genetiivi	nalkutuksen	nalkutusten nalkutuksien
partitiivi	nalkutusta	nalkutuksia
akkusatiivi	nalkutus; nalkutuksen	nalkutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	nalkutuksessa	nalkutuksissa
elatiivi	nalkutuksesta	nalkutuksista
illatiivi	nalkutukseen	nalkutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	nalkutuksella	nalkutuksilla
ablatiivi	nalkutukselta	nalkutuksilta
allatiivi	nalkutukselle	nalkutuksille
muut sijamuodot
essiivi	nalkutuksena	nalkutuksina
translatiivi	nalkutukseksi	nalkutuksiksi
abessiivi	nalkutuksetta	nalkutuksitta
instruktiivi	–	nalkutuksin
komitatiivi	–	nalkutuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	nalkutukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	nalkutus-

Etymologia

verbi nalkuttaa (heikko vartalo nalkut|a-) + johdin -us

Käännökset

1. nalkuttaminen

ranska: plaintes f., reproches m.
ruotsi: hamring, knackning

saksa: Hämmern n., Knacken n., Pochen n.

Aiheesta muualla

nalkutus Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=nalkutus&oldid=4692156”