nallikka
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (murteellinen) pieni poika
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈnɑlːikːɑ/
- tavutus: nal‧lik‧ka
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | nallikka | nallikat |
genetiivi | nallikan | nallikoiden nallikoitten nallikkojen (nallikkain) |
partitiivi | nallikkaa | nallikoita nallikkoja |
akkusatiivi | nallikka; nallikan |
nallikat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | nallikassa | nallikoissa |
elatiivi | nallikasta | nallikoista |
illatiivi | nallikkaan | nallikkoihin nallikoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | nallikalla | nallikoilla |
ablatiivi | nallikalta | nallikoilta |
allatiivi | nallikalle | nallikoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | nallikkana | nallikkoina nallikoina |
translatiivi | nallikaksi | nallikoiksi |
abessiivi | nallikatta | nallikoitta |
instruktiivi | – | nallikoin |
komitatiivi | – | nallikoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | nallika- | |
vahva vartalo | nallikka- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaLähteet
muokkaa- Kirsti Aapala: Meidän lapset ja naapurin kakarat. Kielikello, 2018, nro 4. Artikkelin verkkoversio.