SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

nassikka (14-A)[1]

  1. (arkikieltä) lapsi
  2. (puhekieltä) pieni tynnyri
  3. (puhekieltä) taskumatti

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈnɑsːikːɑ/
  • tavutus: nas‧sik‧ka

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nassikka nassikat
genetiivi nassikan nassikoiden
nassikoitten
nassikkojen
(nassikkain)
partitiivi nassikkaa nassikoita
nassikkoja
akkusatiivi nassikka;
nassikan
nassikat
sisäpaikallissijat
inessiivi nassikassa nassikoissa
elatiivi nassikasta nassikoista
illatiivi nassikkaan nassikkoihin
nassikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi nassikalla nassikoilla
ablatiivi nassikalta nassikoilta
allatiivi nassikalle nassikoille
muut sijamuodot
essiivi nassikkana nassikkoina
nassikoina
translatiivi nassikaksi nassikoiksi
abessiivi nassikatta nassikoitta
instruktiivi nassikoin
komitatiivi nassikoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo nassika-
vahva vartalo nassikka-
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 14-A