nasutus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
nasutus (39)
- nasuttaminen, lukion initiaatiorituaali, nasujaisissa tapahtuva uusien lukiolaisten rituaalimainen kiusaaminen
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nasutus | nasutukset |
| genetiivi | nasutuksen | nasutusten nasutuksien |
| partitiivi | nasutusta | nasutuksia |
| akkusatiivi | nasutus; nasutuksen |
nasutukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nasutuksessa | nasutuksissa |
| elatiivi | nasutuksesta | nasutuksista |
| illatiivi | nasutukseen | nasutuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nasutuksella | nasutuksilla |
| ablatiivi | nasutukselta | nasutuksilta |
| allatiivi | nasutukselle | nasutuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nasutuksena | nasutuksina |
| translatiivi | nasutukseksi | nasutuksiksi |
| abessiivi | nasutuksetta | nasutuksitta |
| instruktiivi | – | nasutuksin |
| komitatiivi | – | nasutuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nasutukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
nasutus- | |
Käännökset muokkaa
1. lukion ensimmäisen vuoden opiskelijoiden rituaalimainen kiusaaminen
|
Ks. mopotus |
Latina muokkaa
Adjektiivi muokkaa
nāsūtus m., nāsūta f., nāsūtum n. (taivutus[luo])
- suurinenäinen
- (kuvaannollisesti) satiirinen, viisas, nokkela