nauraja
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaanauraja (10)
- henkilö, joka nauraa
- mikä tahansa naurajien sukuun kuuluva kuningaskalastajien heimon lintulaji tai sellaisen yksilö
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈnɑu̯rɑjɑ/
- tavutus: nau‧ra‧ja
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | nauraja | naurajat |
genetiivi | naurajan | naurajien (naurajain) |
partitiivi | naurajaa | naurajia |
akkusatiivi | nauraja; naurajan |
naurajat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | naurajassa | naurajissa |
elatiivi | naurajasta | naurajista |
illatiivi | naurajaan | naurajiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | naurajalla | naurajilla |
ablatiivi | naurajalta | naurajilta |
allatiivi | naurajalle | naurajille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | naurajana | naurajina |
translatiivi | naurajaksi | naurajiksi |
abessiivi | naurajatta | naurajitta |
instruktiivi | – | naurajin |
komitatiivi | – | naurajine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | nauraja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka nauraa
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- nauraja Kielitoimiston sanakirjassa