nautofoni
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaanautofoni (5)
- (historia, merenkulku) ääniopastin, jonka pitkälle kantautuva suriseva ääni mahdollisti merellä suuntimisen silloinkin, kun näkyvyys oli sakean sumun takia olematon
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈnɑu̯t̪oˌfoni/
- tavutus: nau‧to‧fo‧ni
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nautofoni | nautofonit |
| genetiivi | nautofonin | nautofonien (nautofonein) |
| partitiivi | nautofonia | nautofoneja |
| akkusatiivi | nautofoni; nautofonin |
nautofonit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nautofonissa | nautofoneissa |
| elatiivi | nautofonista | nautofoneista |
| illatiivi | nautofoniin | nautofoneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nautofonilla | nautofoneilla |
| ablatiivi | nautofonilta | nautofoneilta |
| allatiivi | nautofonille | nautofoneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nautofonina | nautofoneina |
| translatiivi | nautofoniksi | nautofoneiksi |
| abessiivi | nautofonitta | nautofoneitta |
| instruktiivi | – | nautofonein |
| komitatiivi | – | nautofoneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nautofoni- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaauusklassinen yhdyssana sanoista nauto- ja -foni
Liittyvät sanat
muokkaaYläkäsitteet
muokkaaItalia
muokkaaSubstantiivi
muokkaanautofoni
- (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta nautofono