Substantiivi

muokkaa

nero (1)

  1. poikkeuksellisen älykäs henkilö

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈnero/
  • tavutus: ne‧ro

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nero nerot
genetiivi neron nerojen
partitiivi neroa neroja
akkusatiivi nero;
neron
nerot
sisäpaikallissijat
inessiivi nerossa neroissa
elatiivi nerosta neroista
illatiivi neroon neroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi nerolla neroilla
ablatiivi nerolta neroilta
allatiivi nerolle neroille
muut sijamuodot
essiivi nerona neroina
translatiivi neroksi neroiksi
abessiivi nerotta neroitta
instruktiivi neroin
komitatiivi neroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nero-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

keksijänero, kielinero, koulunero, neronleimaus, neropatti, taiteilijanero, talousnero, yleisnero

Aiheesta muualla

muokkaa
  • nero Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 1140 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Italia

muokkaa

Adjektiivi

muokkaa

nero m., nera[luo] f. (monikko neri[luo] m., nere[luo] f.)

  1. musta

Ääntäminen

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

nero m. (monikko neri[luo])

  1. musta
  2. muste