netto
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaanetto (1)
- se, mitä jää jäljelle, kun kaikki vähennykset on tehty
- Tavarasta: varsinainen sisältö eli jäljelle jäävä osuus kokonaisuudesta, kun pakkaus vähennetään.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈnet̪ːo/
- tavutus: net‧to
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | netto | netot |
genetiivi | neton | nettojen |
partitiivi | nettoa | nettoja |
akkusatiivi | netto; neton |
netot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | netossa | netoissa |
elatiivi | netosta | netoista |
illatiivi | nettoon | nettoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | netolla | netoilla |
ablatiivi | netolta | netoilta |
allatiivi | netolle | netoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | nettona | nettoina |
translatiivi | netoksi | netoiksi |
abessiivi | netotta | netoitta |
instruktiivi | – | netoin |
komitatiivi | – | nettoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | neto- | |
vahva vartalo | netto- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. se, mitä jää jäljelle, kun kaikki vähennykset on tehty
|
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaJohdokset
muokkaa- verbit: netota
Vastakohta
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- netto Kielitoimiston sanakirjassa
Italia
muokkaaAdjektiivi
muokkaanetto m., netta[luo] f. (monikko netti[luo] m., nette[luo] f.)
Substantiivi
muokkaaVerbi
muokkaanetto
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä nettare
Ruotsi
muokkaaSubstantiivi
muokkaanetto n. (4) (yks. määr. nettot [luo], mon. epämäär. netton [luo], mon. määr. nettona [luo])