Katso myös: Neva, Něva

Substantiivi

muokkaa

neva (9)[1]

  1. yksi suotyypeistä, neva on yleensä puuton.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈneʋɑ/
  • tavutus: ne‧va

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi neva nevat
genetiivi nevan nevojen
(nevain)
partitiivi nevaa nevoja
akkusatiivi neva;
nevan
nevat
sisäpaikallissijat
inessiivi nevassa nevoissa
elatiivi nevasta nevoista
illatiivi nevaan nevoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi nevalla nevoilla
ablatiivi nevalta nevoilta
allatiivi nevalle nevoille
muut sijamuodot
essiivi nevana nevoina
translatiivi nevaksi nevoiksi
abessiivi nevatta nevoitta
instruktiivi nevoin
komitatiivi nevoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo neva-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

nevakorpi, nevaniitty, nevaräme, rahkaneva, rimpineva, ulkoneva

Aiheesta muualla

muokkaa
  • neva Kielitoimiston sanakirjassa
  • neva Tieteen termipankissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9