nojaileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaanojaileminen (38)
- teonnimi verbistä nojailla
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nojaileminen | nojailemiset |
| genetiivi | nojailemisen | nojailemisten nojailemisien |
| partitiivi | nojailemista | nojailemisia |
| akkusatiivi | nojaileminen; nojailemisen |
nojailemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nojailemisessa | nojailemisissa |
| elatiivi | nojailemisesta | nojailemisista |
| illatiivi | nojailemiseen | nojailemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nojailemisella | nojailemisilla |
| ablatiivi | nojailemiselta | nojailemisilta |
| allatiivi | nojailemiselle | nojailemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nojailemisena (nojailemisna) |
nojailemisina |
| translatiivi | nojailemiseksi | nojailemisiksi |
| abessiivi | nojailemisetta | nojailemisitta |
| instruktiivi | – | nojailemisin |
| komitatiivi | – | nojailemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nojailemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
nojailemis- | |