Substantiivi

muokkaa

norssi (5)

  1. (eläintiede) kuoreesta käytetty nimitys

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈnorsːi/
  • tavutus: nors‧si

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi norssi norssit
genetiivi norssin norssien
(norssein)
partitiivi norssia norsseja
akkusatiivi norssi;
norssin
norssit
sisäpaikallissijat
inessiivi norssissa norsseissa
elatiivi norssista norsseista
illatiivi norssiin norsseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi norssilla norsseilla
ablatiivi norssilta norsseilta
allatiivi norssille norsseille
muut sijamuodot
essiivi norssina norsseina
translatiivi norssiksi norsseiksi
abessiivi norssitta norsseitta
instruktiivi norssein
komitatiivi norsseine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo norssi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • Nimi tulee ruotsin nors-sanasta.

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • norssi Kielitoimiston sanakirjassa