novelli
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaanovelli (6)
- lyhyehkö kaunokirjallinen kertomus
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈnoʋelːi/
- tavutus: no‧vel‧li
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | novelli | novellit |
genetiivi | novellin | novellien novelleiden novelleitten |
partitiivi | novellia | novelleita novelleja |
akkusatiivi | novelli; novellin |
novellit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | novellissa | novelleissa |
elatiivi | novellista | novelleista |
illatiivi | novelliin | novelleihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | novellilla | novelleilla |
ablatiivi | novellilta | novelleilta |
allatiivi | novellille | novelleille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | novellina | novelleina |
translatiivi | novelliksi | novelleiksi |
abessiivi | novellitta | novelleitta |
instruktiivi | – | novellein |
komitatiivi | – | novelleine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | novelli- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaa< ruotsi < ranska[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaVieruskäsitteet
muokkaaYhdyssanat
muokkaaminuuttinovelli, niminovelli, novellikirjallisuus, novellikokoelma, novellitaide, novellivalikoima, sarjakuvanovelli
Aiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.