nukitus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaanukitus (39)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈnukit̪us/
- tavutus: nu‧ki‧tus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nukitus | nukitukset |
| genetiivi | nukituksen | nukitusten nukituksien |
| partitiivi | nukitusta | nukituksia |
| akkusatiivi | nukitus; nukituksen |
nukitukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nukituksessa | nukituksissa |
| elatiivi | nukituksesta | nukituksista |
| illatiivi | nukitukseen | nukituksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nukituksella | nukituksilla |
| ablatiivi | nukitukselta | nukituksilta |
| allatiivi | nukitukselle | nukituksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nukituksena | nukituksina |
| translatiivi | nukitukseksi | nukituksiksi |
| abessiivi | nukituksetta | nukituksitta |
| instruktiivi | – | nukituksin |
| komitatiivi | – | nukituksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nukitukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
nukitus- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. nukittaminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
muokkaa- nukitus Kielitoimiston sanakirjassa