Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

nukitus (39)

  1. nukittaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈnukit̪us/
  • tavutus: nu‧ki‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nukitus nukitukset
genetiivi nukituksen nukitusten
nukituksien
partitiivi nukitusta nukituksia
akkusatiivi nukitus;
nukituksen
nukitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi nukituksessa nukituksissa
elatiivi nukituksesta nukituksista
illatiivi nukitukseen nukituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi nukituksella nukituksilla
ablatiivi nukitukselta nukituksilta
allatiivi nukitukselle nukituksille
muut sijamuodot
essiivi nukituksena nukituksina
translatiivi nukitukseksi nukituksiksi
abessiivi nukituksetta nukituksitta
instruktiivi nukituksin
komitatiivi nukituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nukitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
nukitus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä nukittaa (nukit- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • nukitus Kielitoimiston sanakirjassa