nuoriso
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈnuo̯riso/
- tavutus: nuo‧ri‧so
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | nuoriso | nuorisot |
genetiivi | nuorison | nuorisojen nuorisoiden nuorisoitten |
partitiivi | nuorisoa | nuorisoita nuorisoja |
akkusatiivi | nuoriso; nuorison |
nuorisot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | nuorisossa | nuorisoissa |
elatiivi | nuorisosta | nuorisoista |
illatiivi | nuorisoon | nuorisoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | nuorisolla | nuorisoilla |
ablatiivi | nuorisolta | nuorisoilta |
allatiivi | nuorisolle | nuorisoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | nuorisona | nuorisoina |
translatiivi | nuorisoksi | nuorisoiksi |
abessiivi | nuorisotta | nuorisoitta |
instruktiivi | – | nuorisoin |
komitatiivi | – | nuorisoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | nuoriso- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaSana tuli yleiskieleen vasta 1835 ilmestyneen Kalevalan myötä.[2]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaakoulunuoriso, nuorisoasema, nuorisohotelli, nuorisojengi, nuorisojoukko, nuorisojärjestö, nuorisokerho, nuorisokirjallisuus, nuorisokoti, nuorisokulttuuri, nuorisoleiri, nuorisomuoti, nuorisomusiikki, nuorisonsuojelu, nuoriso-ongelma, nuoriso-osasto, nuorisopappi, nuorisopastori, nuorisopoliisi, nuorisopsykiatria, nuorisorikollinen, nuorisorikollisuus, nuorisoseura, nuorisosihteeri, nuorisotalo, nuorisotoimi, nuorisotyö, nuorisotyöttömyys, nuorisovankila, pääkaupunkilaisnuoriso, työläisnuoriso, varhaisnuoriso
Aiheesta muualla
muokkaa- nuoriso Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 360 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2
- ↑ Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 126–127. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.