Substantiivi

muokkaa

nuoriso (2)[1]

  1. nuoret ihmiset
    Me ollaan nuoriso, me ollaan tulevaisuus. (Pikku G, Me ollaan nuoriso)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈnuo̯riso/
  • tavutus: nuo‧ri‧so

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nuoriso nuorisot
genetiivi nuorison nuorisojen
nuorisoiden
nuorisoitten
partitiivi nuorisoa nuorisoita
nuorisoja
akkusatiivi nuoriso;
nuorison
nuorisot
sisäpaikallissijat
inessiivi nuorisossa nuorisoissa
elatiivi nuorisosta nuorisoista
illatiivi nuorisoon nuorisoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi nuorisolla nuorisoilla
ablatiivi nuorisolta nuorisoilta
allatiivi nuorisolle nuorisoille
muut sijamuodot
essiivi nuorisona nuorisoina
translatiivi nuorisoksi nuorisoiksi
abessiivi nuorisotta nuorisoitta
instruktiivi nuorisoin
komitatiivi nuorisoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nuoriso-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Sana tuli yleiskieleen vasta 1835 ilmestyneen Kalevalan myötä.[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

koulunuoriso, nuorisoasema, nuorisohotelli, nuorisojengi, nuorisojoukko, nuorisojärjestö, nuorisokerho, nuorisokirjallisuus, nuorisokoti, nuorisokulttuuri, nuorisoleiri, nuorisomuoti, nuorisomusiikki, nuorisonsuojelu, nuoriso-ongelma, nuoriso-osasto, nuorisopappi, nuorisopastori, nuorisopoliisi, nuorisopsykiatria, nuorisorikollinen, nuorisorikollisuus, nuorisoseura, nuorisosihteeri, nuorisotalo, nuorisotoimi, nuorisotyö, nuorisotyöttömyys, nuorisovankila, pääkaupunkilaisnuoriso, työläisnuoriso, varhaisnuoriso

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2
  2. Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 126–127. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.