nuoritus

Suomi

Substantiivi

nuoritus (39)

nuorittaminen; nyöritys

Ääntäminen

IPA: /ˈnuo̯rit̪us/
tavutus: nuo‧ri‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	nuoritus	nuoritukset
genetiivi	nuorituksen	nuoritusten nuorituksien
partitiivi	nuoritusta	nuorituksia
akkusatiivi	nuoritus; nuorituksen	nuoritukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	nuorituksessa	nuorituksissa
elatiivi	nuorituksesta	nuorituksista
illatiivi	nuoritukseen	nuorituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	nuorituksella	nuorituksilla
ablatiivi	nuoritukselta	nuorituksilta
allatiivi	nuoritukselle	nuorituksille
muut sijamuodot
essiivi	nuorituksena	nuorituksina
translatiivi	nuoritukseksi	nuorituksiksi
abessiivi	nuorituksetta	nuorituksitta
instruktiivi	–	nuorituksin
komitatiivi	–	nuorituksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	nuoritukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	nuoritus-

Etymologia

johdos verbistä nuorittaa (nuorit- + -us)

Käännökset

1. nuorittaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

nuoritus Kielitoimiston sanakirjassa