Wikipedia
Katso artikkeli Nuorrutus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

nuorrutus (39)

  1. nuorruttaminen
  2. (metallurgia) rakenneteräkselle suoritettavaa karkaisua seuraava päästö

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈnuo̯rːut̪us/
  • tavutus: nuor‧ru‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nuorrutus nuorrutukset
genetiivi nuorrutuksen nuorrutusten
nuorrutuksien
partitiivi nuorrutusta nuorrutuksia
akkusatiivi nuorrutus;
nuorrutuksen
nuorrutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi nuorrutuksessa nuorrutuksissa
elatiivi nuorrutuksesta nuorrutuksista
illatiivi nuorrutukseen nuorrutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi nuorrutuksella nuorrutuksilla
ablatiivi nuorrutukselta nuorrutuksilta
allatiivi nuorrutukselle nuorrutuksille
muut sijamuodot
essiivi nuorrutuksena nuorrutuksina
translatiivi nuorrutukseksi nuorrutuksiksi
abessiivi nuorrutuksetta nuorrutuksitta
instruktiivi nuorrutuksin
komitatiivi nuorrutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nuorrutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
nuorrutus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä nuorruttaa (nuorrut- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa