nykäisy
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaanykäisy (2)
- nykäiseminen, sen toteutuminen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈnykæi̯sy/
- tavutus: ny‧käi‧sy
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | nykäisy | nykäisyt |
genetiivi | nykäisyn | nykäisyjen nykäisyiden nykäisyitten |
partitiivi | nykäisyä | nykäisyitä nykäisyjä |
akkusatiivi | nykäisy; nykäisyn |
nykäisyt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | nykäisyssä | nykäisyissä |
elatiivi | nykäisystä | nykäisyistä |
illatiivi | nykäisyyn | nykäisyihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | nykäisyllä | nykäisyillä |
ablatiivi | nykäisyltä | nykäisyiltä |
allatiivi | nykäisylle | nykäisyille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | nykäisynä | nykäisyinä |
translatiivi | nykäisyksi | nykäisyiksi |
abessiivi | nykäisyttä | nykäisyittä |
instruktiivi | – | nykäisyin |
komitatiivi | – | nykäisyine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | nykäisy- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- nykäisy Kielitoimiston sanakirjassa