ohitus
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaaohitus (39)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈohit̪us/
- tavutus: o‧hi‧tus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ohitus | ohitukset |
| genetiivi | ohituksen | ohitusten ohituksien |
| partitiivi | ohitusta | ohituksia |
| akkusatiivi | ohitus; ohituksen |
ohitukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ohituksessa | ohituksissa |
| elatiivi | ohituksesta | ohituksista |
| illatiivi | ohitukseen | ohituksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ohituksella | ohituksilla |
| ablatiivi | ohitukselta | ohituksilta |
| allatiivi | ohitukselle | ohituksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ohituksena | ohituksina |
| translatiivi | ohitukseksi | ohituksiksi |
| abessiivi | ohituksetta | ohituksitta |
| instruktiivi | – | ohituksin |
| komitatiivi | – | ohituksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ohitukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ohitus- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. ohittaminen
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaohituskaista, ohituskielto, ohituskirurgia, ohituskolari, ohitusleikkaus, ohitusnäkemä, ohituspyyntö, ohitustie, ohitustilanne
Aiheesta muualla
muokkaa- ohitus Kielitoimiston sanakirjassa