oikeudenkäynti

Katso artikkeli Oikeudenkäynti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

oikeudenkäynti (5)

laissa säännelty menettely, jossa tuomioistuin ratkaisee, mikä yksittäisessä asiassa on lainmukaista

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	oikeudenkäynti	oikeudenkäynnit
genetiivi	oikeudenkäynnin	oikeudenkäyntien (oikeudenkäyntein)
partitiivi	oikeudenkäyntiä	oikeudenkäyntejä
akkusatiivi	oikeudenkäynti; oikeudenkäynnin	oikeudenkäynnit
sisäpaikallissijat
inessiivi	oikeudenkäynnissä	oikeudenkäynneissä
elatiivi	oikeudenkäynnistä	oikeudenkäynneistä
illatiivi	oikeudenkäyntiin	oikeudenkäynteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	oikeudenkäynnillä	oikeudenkäynneillä
ablatiivi	oikeudenkäynniltä	oikeudenkäynneiltä
allatiivi	oikeudenkäynnille	oikeudenkäynneille
muut sijamuodot
essiivi	oikeudenkäyntinä	oikeudenkäynteinä
translatiivi	oikeudenkäynniksi	oikeudenkäynneiksi
abessiivi	oikeudenkäynnittä	oikeudenkäynneittä
instruktiivi	–	oikeudenkäynnein
komitatiivi	–	oikeudenkäynteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	oikeudenkäynni-
vahva vartalo	oikeudenkäynti-
konsonantti- vartalo	-

1. menettely