Substantiivi

muokkaa

oikeudenkäynti (5)

  1. laissa säännelty menettely, jossa tuomioistuin ratkaisee, mikä yksittäisessä asiassa on lainmukaista

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi oikeudenkäynti oikeudenkäynnit
genetiivi oikeudenkäynnin oikeudenkäyntien
(oikeudenkäyntein)
partitiivi oikeudenkäyntiä oikeudenkäyntejä
akkusatiivi oikeudenkäynti;
oikeudenkäynnin
oikeudenkäynnit
sisäpaikallissijat
inessiivi oikeudenkäynnissä oikeudenkäynneissä
elatiivi oikeudenkäynnistä oikeudenkäynneistä
illatiivi oikeudenkäyntiin oikeudenkäynteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi oikeudenkäynnillä oikeudenkäynneillä
ablatiivi oikeudenkäynniltä oikeudenkäynneiltä
allatiivi oikeudenkäynnille oikeudenkäynneille
muut sijamuodot
essiivi oikeudenkäyntinä oikeudenkäynteinä
translatiivi oikeudenkäynniksi oikeudenkäynneiksi
abessiivi oikeudenkäynnittä oikeudenkäynneittä
instruktiivi oikeudenkäynnein
komitatiivi oikeudenkäynteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo oikeudenkäynni-
vahva vartalo oikeudenkäynti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

oikeudenkäyntiasiakirja, oikeudenkäyntiasiamies, oikeudenkäyntiavustaja, oikeudenkäyntipäivä oikeudenkäyntivaltakirja

Aiheesta muualla

muokkaa