oinas
 |
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaa- (eläintiede, karjatalous) kuohittu pässi
- (astrologia) eläinradan ensimmäinen horoskooppimerkki, joka vastaa väliä [0°, 30°) ekliptikaalista pituutta; Auringon ollessa tässä merkissä (21.3. – 19.4.) syntynyt henkilö
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈoi̯nɑs/
- tavutus: oi‧nas
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | oinas | oinaat |
| genetiivi | oinaan | oinaiden oinaitten |
| partitiivi | oinasta | oinaita |
| akkusatiivi | oinas; oinaan |
oinaat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | oinaassa | oinaissa |
| elatiivi | oinaasta | oinaista |
| illatiivi | oinaaseen | oinaisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | oinaalla | oinailla |
| ablatiivi | oinaalta | oinailta |
| allatiivi | oinaalle | oinaille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | oinaana | oinaina |
| translatiivi | oinaaksi | oinaiksi |
| abessiivi | oinaatta | oinaitta |
| instruktiivi | – | oinain |
| komitatiivi | – | oinaine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | oinaa- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
oinas- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- oinas Kielitoimiston sanakirjassa
Viro
muokkaaSubstantiivi
muokkaaoinas (gen oina, part oinast)
Liittyvät sanat
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 41
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.