omituisuus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
omituisuus (40)
- se, että on omituinen
- (vanhentunut) ominaisuus
- Omituisuus, joka heitä kaikkia yhteisesti merkitsee, on heidän ruskea ihonsa ja kankea, hampunkarvainen tukkansa, jonka karheus etenkin Juhanilla on silmään pistävä. (A. Kivi)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈomiˌt̪ui̯suːs/
- tavutus: o‧mi‧tui‧suus
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | omituisuus | omituisuudet |
| genetiivi | omituisuuden | omituisuuksien |
| partitiivi | omituisuutta | omituisuuksia |
| akkusatiivi | omituisuus; omituisuuden |
omituisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | omituisuudessa | omituisuuksissa |
| elatiivi | omituisuudesta | omituisuuksista |
| illatiivi | omituisuuteen | omituisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | omituisuudella | omituisuuksilla |
| ablatiivi | omituisuudelta | omituisuuksilta |
| allatiivi | omituisuudelle | omituisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | omituisuutena | omituisuuksina |
| translatiivi | omituisuudeksi | omituisuuksiksi |
| abessiivi | omituisuudetta | omituisuuksitta |
| instruktiivi | – | omituisuuksin |
| komitatiivi | – | omituisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | omituisuude- | |
| vahva vartalo | omituisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
omituisuut- | |
Etymologia muokkaa
sanan omituinen vartalosta omituis- ja suffiksista -uus
Käännökset muokkaa
1. se, että on omituinen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla muokkaa
- omituisuus Kielitoimiston sanakirjassa