omituisuus

Suomi

Substantiivi

omituisuus (40)

se, että on omituinen
(vanhentunut) ominaisuus
Omituisuus, joka heitä kaikkia yhteisesti merkitsee, on heidän ruskea ihonsa ja kankea, hampunkarvainen tukkansa, jonka karheus etenkin Juhanilla on silmään pistävä. (A. Kivi)

Ääntäminen

IPA: /ˈomiˌt̪ui̯suːs/
tavutus: o‧mi‧tui‧suus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	omituisuus	omituisuudet
genetiivi	omituisuuden	omituisuuksien
partitiivi	omituisuutta	omituisuuksia
akkusatiivi	omituisuus; omituisuuden	omituisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	omituisuudessa	omituisuuksissa
elatiivi	omituisuudesta	omituisuuksista
illatiivi	omituisuuteen	omituisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	omituisuudella	omituisuuksilla
ablatiivi	omituisuudelta	omituisuuksilta
allatiivi	omituisuudelle	omituisuuksille
muut sijamuodot
essiivi	omituisuutena	omituisuuksina
translatiivi	omituisuudeksi	omituisuuksiksi
abessiivi	omituisuudetta	omituisuuksitta
instruktiivi	–	omituisuuksin
komitatiivi	–	omituisuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	omituisuude-
vahva vartalo	omituisuute-
konsonantti- vartalo	omituisuut-

Etymologia

sanan omituinen vartalosta omituis- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on omituinen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

omituisuus Kielitoimiston sanakirjassa