Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

opaste (48)

  1. kyltti, tienviitta tms., joka opastaa johonkin

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈopɑst̪eˣ/
  • tavutus: o‧pas‧te

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi opaste opasteet
genetiivi opasteen opasteiden
opasteitten
partitiivi opastetta opasteita
akkusatiivi opaste;
opasteen
opasteet
sisäpaikallissijat
inessiivi opasteessa opasteissa
elatiivi opasteesta opasteista
illatiivi opasteeseen opasteisiin
opasteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi opasteella opasteilla
ablatiivi opasteelta opasteilta
allatiivi opasteelle opasteille
muut sijamuodot
essiivi opasteena opasteina
translatiivi opasteeksi opasteiksi
abessiivi opasteetta opasteitta
instruktiivi opastein
komitatiivi opasteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo opastee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
opastet-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä opastaa (opast- + -e)

Käännökset muokkaa