opastin
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaopastin (33)
- laite, jonka käyttötarkoituksena on opastaminen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈopɑst̪in/
- tavutus: o‧pas‧tin
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | opastin | opastimet |
genetiivi | opastimen | opastimien opastinten |
partitiivi | opastinta | opastimia |
akkusatiivi | opastin; opastimen |
opastimet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | opastimessa | opastimissa |
elatiivi | opastimesta | opastimista |
illatiivi | opastimeen | opastimiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | opastimella | opastimilla |
ablatiivi | opastimelta | opastimilta |
allatiivi | opastimelle | opastimille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | opastimena (opastinna) |
opastimina |
translatiivi | opastimeksi | opastimiksi |
abessiivi | opastimetta | opastimitta |
instruktiivi | – | opastimin |
komitatiivi | – | opastimine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | opastime- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
opastin- |
Etymologia
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaLähikäsitteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- opastin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
muokkaaopastin
- (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan imperfekti verbistä opastaa