Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

opastin (33)

  1. laite, jonka käyttötarkoituksena on opastaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈopɑst̪in/
  • tavutus: o‧pas‧tin

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi opastin opastimet
genetiivi opastimen opastimien
opastinten
partitiivi opastinta opastimia
akkusatiivi opastin;
opastimen
opastimet
sisäpaikallissijat
inessiivi opastimessa opastimissa
elatiivi opastimesta opastimista
illatiivi opastimeen opastimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi opastimella opastimilla
ablatiivi opastimelta opastimilta
allatiivi opastimelle opastimille
muut sijamuodot
essiivi opastimena
(opastinna)
opastimina
translatiivi opastimeksi opastimiksi
abessiivi opastimetta opastimitta
instruktiivi opastimin
komitatiivi opastimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo opastime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
opastin-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä opastaa (opast- + -in)

Liittyvät sanat muokkaa

Lähikäsitteet muokkaa

Verbi muokkaa

opastin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan imperfekti verbistä opastaa