Substantiivi

muokkaa

orpous (40)[1]

  1. se, että on orpo; orpona oleminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈorpous/ tai /ˈorpou̯s/
  • tavutus: or‧po‧us / or‧pous

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi orpous orpoudet
genetiivi orpouden orpouksien
partitiivi orpoutta orpouksia
akkusatiivi orpous;
orpouden
orpoudet
sisäpaikallissijat
inessiivi orpoudessa orpouksissa
elatiivi orpoudesta orpouksista
illatiivi orpouteen orpouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi orpoudella orpouksilla
ablatiivi orpoudelta orpouksilta
allatiivi orpoudelle orpouksille
muut sijamuodot
essiivi orpoutena orpouksina
translatiivi orpoudeksi orpouksiksi
abessiivi orpoudetta orpouksitta
instruktiivi orpouksin
komitatiivi orpouksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo orpoude-
vahva vartalo orpoute-
konsonantti-
vartalo
orpout-

Etymologia

muokkaa

sanan orpo vartalosta orpo- ja suffiksista -us

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • orpous Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40