orpous
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- se, että on orpo; orpona oleminen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈorpous/ tai /ˈorpou̯s/
- tavutus: or‧po‧us / or‧pous
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | orpous | orpoudet |
genetiivi | orpouden | orpouksien |
partitiivi | orpoutta | orpouksia |
akkusatiivi | orpous; orpouden |
orpoudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | orpoudessa | orpouksissa |
elatiivi | orpoudesta | orpouksista |
illatiivi | orpouteen | orpouksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | orpoudella | orpouksilla |
ablatiivi | orpoudelta | orpouksilta |
allatiivi | orpoudelle | orpouksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | orpoutena | orpouksina |
translatiivi | orpoudeksi | orpouksiksi |
abessiivi | orpoudetta | orpouksitta |
instruktiivi | – | orpouksin |
komitatiivi | – | orpouksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | orpoude- | |
vahva vartalo | orpoute- | |
konsonantti- vartalo |
orpout- |
Etymologia
muokkaasanan orpo vartalosta orpo- ja suffiksista -us
Käännökset
muokkaa1. se, että on orpo
|
|
Aiheesta muualla
muokkaa- orpous Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40