orpo

Katso myös: Orpo

Suomi

Orpolapsia

Adjektiivi

orpo (1-E) (komparatiivi orvompi, superlatiivi orvoin) (taivutus[luo])

1. sellainen, jonka vanhemmista toinen tai kumpikaan ei enää ole elossa
2. (kuvaannollisesti) yksin jätetty tai jäänyt

   On niin orpo olo.

Ääntäminen

• IPA: /ˈorpo/
• tavutus: or‧po

Käännökset

1. jolla ei ole vanhempia

englanti: orphan kroaatti: sirot ruotsi: föreldralös, faderlös, moderlös, oförsörjd, värnlös

tanska: forældreløs unkari: árva

2. yksin jätetty tai jäänyt

englanti: orphaned, abandoned

Liittyvät sanat

• hylätty

Substantiivi

Orpo [2]

orpo (1-E) (monikko orvot)

1. henkilö, jonka vanhemmista toinen tai kumpikin on kuollut
2. (kirjapaino) sivun tai palstan loppuun sijoittuva kappaleen ensimmäinen rivi

Käännökset

1. henkilö, jonka vanhemmista toinen tai kumpikin on kuollut

englanti: orphan espanja: huérfano friuli: vuarfin m. indonesia: anak yatim italia: orfano kroaatti: siroče n.

portugali: órfão ranska: orphelin m., orpheline f. saksa: Waise f. tšekki: sirotek unkari: árva venäjä: сирота

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: orpous

Yhdyssanat

orpokoti, orpolapsi, orpopoika, orporivi, orpotyttö, puoliorpo, sosiaaliorpo, sotaorpo, täysorpo

Yläkäsitteet

• [2] kirjapaino: äpärä

Aiheesta muualla

• orpo Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 620 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa