osavaltio

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

osavaltio (3)

  1. liittovaltion osa, jolla on oma lainsäädäntö ja hallinto

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈosɑˌʋɑlt̪io/
  • tavutus: o‧sa‧val‧ti‧o

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi osavaltio osavaltiot
genetiivi osavaltion osavaltioiden
osavaltioitten
partitiivi osavaltiota osavaltioita
akkusatiivi osavaltio;
osavaltion
osavaltiot
sisäpaikallissijat
inessiivi osavaltiossa osavaltioissa
elatiivi osavaltiosta osavaltioista
illatiivi osavaltioon osavaltioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi osavaltiolla osavaltioilla
ablatiivi osavaltiolta osavaltioilta
allatiivi osavaltiolle osavaltioille
muut sijamuodot
essiivi osavaltiona osavaltioina
translatiivi osavaltioksi osavaltioiksi
abessiivi osavaltiotta osavaltioitta
instruktiivi osavaltioin
komitatiivi osavaltioine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

yhdyssana sanoista osa ja valtio

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa