Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

osavaltio (3)

  1. liittovaltion osa, jolla on oma lainsäädäntö ja hallinto

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈosɑˌʋɑlt̪io/
  • tavutus: o‧sa‧val‧ti‧o

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi osavaltio osavaltiot
genetiivi osavaltion osavaltioiden
osavaltioitten
partitiivi osavaltiota osavaltioita
akkusatiivi osavaltio;
osavaltion
osavaltiot
sisäpaikallissijat
inessiivi osavaltiossa osavaltioissa
elatiivi osavaltiosta osavaltioista
illatiivi osavaltioon osavaltioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi osavaltiolla osavaltioilla
ablatiivi osavaltiolta osavaltioilta
allatiivi osavaltiolle osavaltioille
muut sijamuodot
essiivi osavaltiona osavaltioina
translatiivi osavaltioksi osavaltioiksi
abessiivi osavaltiotta osavaltioitta
instruktiivi osavaltioin
komitatiivi osavaltioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo osavaltio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

yhdyssana sanoista osa ja valtio

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa