otin
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- sellainen (esine), jolla voi ottaa (varsinkin ruokaa)
- Salaattiottimiin kuuluu salaattihaarukka ja -lusikka.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈot̪in/, [ˈo̞t̪in]
- tavutus: o‧tin
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | otin | ottimet |
genetiivi | ottimen | ottimien otinten |
partitiivi | otinta | ottimia |
akkusatiivi | otin; ottimen |
ottimet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ottimessa | ottimissa |
elatiivi | ottimesta | ottimista |
illatiivi | ottimeen | ottimiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ottimella | ottimilla |
ablatiivi | ottimelta | ottimilta |
allatiivi | ottimelle | ottimille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ottimena (otinna) |
ottimina |
translatiivi | ottimeksi | ottimiksi |
abessiivi | ottimetta | ottimitta |
instruktiivi | – | ottimin |
komitatiivi | – | ottimine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ottime- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
otin- |
Käännökset
muokkaa1. työkalu, jolla voi ottaa
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- otin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
muokkaaotin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ottaa