SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

otin (33-C)

  1. sellainen (esine), jolla voi ottaa
    Salaattiottimiin kuuluu salaattihaarukka ja -lusikka.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈot̪in/, [ˈo̞t̪in]
  • tavutus: o‧tin

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi otin ottimet
genetiivi ottimen ottimien
otinten
partitiivi otinta ottimia
akkusatiivi otin;
ottimen
ottimet
sisäpaikallissijat
inessiivi ottimessa ottimissa
elatiivi ottimesta ottimista
illatiivi ottimeen ottimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ottimella ottimilla
ablatiivi ottimelta ottimilta
allatiivi ottimelle ottimille
muut sijamuodot
essiivi ottimena
(otinna)
ottimina
translatiivi ottimeksi ottimiksi
abessiivi ottimetta ottimitta
instruktiivi ottimin
komitatiivi ottimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ottime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
otin-

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

kakkuotin, salaatinotin

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • otin Kielitoimiston sanakirjassa

VerbiMuokkaa

otin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ottaa