ovaali
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaaovaali (6)
- muodoltaan soikea
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈoʋɑːli/
- tavutus: o‧vaa‧li
Etymologia
muokkaaSana lienee lainattu ruotsin sanasta oval, jonka juuret ovat latinan sanassa ovalis, joka puolestaan on johdos latinan sanasta ovum, 'muna'. Suomen kielessä tämä sananmukaisesti 'munanmuotoista' merkitsevä sana on otettu käyttöön 1900-luvun alussa.[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- ovaali Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
muokkaaovaali (6)
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ovaali | ovaalit |
| genetiivi | ovaalin | ovaalien ovaaleiden ovaaleitten |
| partitiivi | ovaalia | ovaaleita ovaaleja |
| akkusatiivi | ovaali; ovaalin |
ovaalit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ovaalissa | ovaaleissa |
| elatiivi | ovaalista | ovaaleista |
| illatiivi | ovaaliin | ovaaleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ovaalilla | ovaaleilla |
| ablatiivi | ovaalilta | ovaaleilta |
| allatiivi | ovaalille | ovaaleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ovaalina | ovaaleina |
| translatiivi | ovaaliksi | ovaaleiksi |
| abessiivi | ovaalitta | ovaaleitta |
| instruktiivi | – | ovaalein |
| komitatiivi | – | ovaaleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ovaali- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. soikio
|
Ks. soikio |
Liittyvät sanat
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 847. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.