ovaali
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
ovaali (6)
- muodoltaan soikea
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈoʋɑːli/
- tavutus: o‧vaa‧li
Etymologia muokkaa
Sana lienee lainattu ruotsin sanasta oval, jonka juuret ovat latinan sanassa ovalis, joka puolestaan on johdos latinan sanasta ovum, 'muna'. Suomen kielessä tämä sananmukaisesti 'munanmuotoista' merkitsevä sana on otettu käyttöön 1900-luvun alussa.[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- ovaali Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi muokkaa
ovaali (6)
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ovaali | ovaalit |
| genetiivi | ovaalin | ovaalien ovaaleiden ovaaleitten |
| partitiivi | ovaalia | ovaaleita ovaaleja |
| akkusatiivi | ovaali; ovaalin |
ovaalit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ovaalissa | ovaaleissa |
| elatiivi | ovaalista | ovaaleista |
| illatiivi | ovaaliin | ovaaleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ovaalilla | ovaaleilla |
| ablatiivi | ovaalilta | ovaaleilta |
| allatiivi | ovaalille | ovaaleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ovaalina | ovaaleina |
| translatiivi | ovaaliksi | ovaaleiksi |
| abessiivi | ovaalitta | ovaaleitta |
| instruktiivi | – | ovaalein |
| komitatiivi | – | ovaaleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ovaali- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. soikio
|
Ks. soikio |
Liittyvät sanat muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 847. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.