soikio
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasoikio (3)
- kahdelta puolelta kokoon puristunut tai litistynyt ympyrä; ovaali; soikio muistuttaa muodoltaan ellipsiä, mutta sen muotoa ei ole määrätty matemaattisen tarkasti
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsoi̯kio/, [ˈsʷo̞ik̟io̞]
- tavutus: soi‧ki‧o
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | soikio | soikiot |
genetiivi | soikion | soikioiden soikioitten |
partitiivi | soikiota | soikioita |
akkusatiivi | soikio; soikion |
soikiot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | soikiossa | soikioissa |
elatiivi | soikiosta | soikioista |
illatiivi | soikioon | soikioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | soikiolla | soikioilla |
ablatiivi | soikiolta | soikioilta |
allatiivi | soikiolle | soikioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | soikiona | soikioina |
translatiivi | soikioksi | soikioiksi |
abessiivi | soikiotta | soikioitta |
instruktiivi | – | soikioin |
komitatiivi | – | soikioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | soikio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- soikio Kielitoimiston sanakirjassa