Wikipedia
Katso artikkeli Ympyrä Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

ympyrä (12)

  1. (geometria) ympyräviiva, yhtenäinen viiva, joka kiertää keskipisteen ympäri ja on koko matkaltansa yhtä kaukana keskipisteestä; niiden pisteiden ura, jotka ovat yhtä etäällä ympyrän keskipisteestä
    Ympyrä on geometriassa kaikkien niiden tason pisteiden joukko, joiden etäisyys annetusta pisteestä (keskipisteestä) on tietty positiivinen vakio.

EtymologiaMuokkaa

Wolmar Schildtin käyttöön ottama uudissana[1]

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈym.py.ræ/

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ympyrä ympyrät
genetiivi ympyrän ympyröiden
ympyröitten
(ympyräin)
partitiivi ympyrää ympyröitä
akkusatiivi ympyrä;
ympyrän
ympyrät
sisäpaikallissijat
inessiivi ympyrässä ympyröissä
elatiivi ympyrästä ympyröistä
illatiivi ympyrään ympyröihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ympyrällä ympyröillä
ablatiivi ympyrältä ympyröiltä
allatiivi ympyrälle ympyröille
muut sijamuodot
essiivi ympyränä ympyröinä
translatiivi ympyräksi ympyröiksi
abessiivi ympyrättä ympyröittä
instruktiivi ympyröin
komitatiivi ympyröine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

heittoympyrä, isoympyrä, keskiympyrä, kääntöympyrä, liikenneympyrä, pikkuympyrä, puoliympyrä, ravintoaineympyrä, ruoka-aineympyrä, taikaympyrä, ympyräaihe, ympyrädiagrammi, ympyräfunktio, ympyräkartio, ympyräleikkaus, ympyrälieriö, ympyräliike, ympyrämitanto, ympyrämuoto, ympyränkaari, ympyräpinta, ympyrärata, ympyräsegmentti, ympyräsegnentti, ympyräsuiset, ympyräsylinteri, ympyräviiva

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.