Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

paanu (1)[1]

  1. ohuehko hieman kiilamainen puukappale, joita käytetään katon päällystämiseen; katemateriaali joka on pärettä paksumpi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpɑːnu/
  • tavutus: paa‧nu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi paanu paanut
genetiivi paanun paanujen
partitiivi paanua paanuja
akkusatiivi paanu;
paanun
paanut
sisäpaikallissijat
inessiivi paanussa paanuissa
elatiivi paanusta paanuista
illatiivi paanuun paanuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi paanulla paanuilla
ablatiivi paanulta paanuilta
allatiivi paanulle paanuille
muut sijamuodot
essiivi paanuna paanuina
translatiivi paanuksi paanuiksi
abessiivi paanutta paanuitta
instruktiivi paanuin
komitatiivi paanuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo paanu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

kattopaanu, paanukatto

Aiheesta muualla muokkaa

  • paanu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1