Wikipedia
Katso artikkeli Pakina Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

pakina (12)[1]

  1. humoristinen, tavallisesti lyhyt kirjoitelma ajankohtaisesta aiheesta
  2. pakiseminen, jutustelu

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpɑkinɑ/
  • tavutus: pa‧ki‧na

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pakina pakinat
genetiivi pakinan pakinoiden
pakinoitten
(pakinain)
partitiivi pakinaa pakinoita
akkusatiivi pakina;
pakinan
pakinat
sisäpaikallissijat
inessiivi pakinassa pakinoissa
elatiivi pakinasta pakinoista
illatiivi pakinaan pakinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pakinalla pakinoilla
ablatiivi pakinalta pakinoilta
allatiivi pakinalle pakinoille
muut sijamuodot
essiivi pakinana pakinoina
translatiivi pakinaksi pakinoiksi
abessiivi pakinatta pakinoitta
instruktiivi pakinoin
komitatiivi pakinoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pakina-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

alkuaan deskriptiivinen, pakisemisesta kuuluvaa ääntä kuvaava sana; verbi pakista + johdin -na ,[2] vrt. pulina, porina

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

murrepakina, pakinakokoelma, pakinatyyli

Aiheesta muualla

muokkaa
  • pakina Kielitoimiston sanakirjassa
  • pakina Tieteen termipankissa

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
  2. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 240 nA-teonnimet: yleensä deskriptiivisiä