pulina
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- hieman halveksivaan sävyyn, keskustelusta syntyvä ääni
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpulinɑ/
- tavutus: pu‧li‧na
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pulina | pulinat |
| genetiivi | pulinan | pulinoiden pulinoitten (pulinain) |
| partitiivi | pulinaa | pulinoita |
| akkusatiivi | pulina; pulinan |
pulinat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pulinassa | pulinoissa |
| elatiivi | pulinasta | pulinoista |
| illatiivi | pulinaan | pulinoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pulinalla | pulinoilla |
| ablatiivi | pulinalta | pulinoilta |
| allatiivi | pulinalle | pulinoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pulinana | pulinoina |
| translatiivi | pulinaksi | pulinoiksi |
| abessiivi | pulinatta | pulinoitta |
| instruktiivi | – | pulinoin |
| komitatiivi | – | pulinoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pulina- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaIdiomit
muokkaa- pulinat pois!
- kehotus olla hiljaa
Aiheesta muualla
muokkaa- pulina Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
muokkaapulina
- (taivutusmuoto) monikon essiivimuoto sanasta pula
Adjektiivi
muokkaapulina
- (taivutusmuoto) yksikön essiivimuoto sanasta puli
Substantiivi
muokkaapulina
- (taivutusmuoto) yksikön essiivimuoto sanasta puli
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12