paleografia
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapaleografia (12)
- (filologia) vanhoihin käsikirjoituksiin, käsialoihin ja kirjoitustapoihin kohdistuva tieteellinen tutkimus
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpɑleoˌgrɑfiɑ/
- tavutus: pa‧le‧o‧gra‧fi‧a
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | paleografia | paleografiat |
genetiivi | paleografian | paleografioiden paleografioitten (paleografiain) |
partitiivi | paleografiaa | paleografioita |
akkusatiivi | paleografia; paleografian |
paleografiat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | paleografiassa | paleografioissa |
elatiivi | paleografiasta | paleografioista |
illatiivi | paleografiaan | paleografioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | paleografialla | paleografioilla |
ablatiivi | paleografialta | paleografioilta |
allatiivi | paleografialle | paleografioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | paleografiana | paleografioina |
translatiivi | paleografiaksi | paleografioiksi |
abessiivi | paleografiatta | paleografioitta |
instruktiivi | – | paleografioin |
komitatiivi | – | paleografioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | paleografia- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. vanhoihin käsikirjoituksiin, käsialoihin ja kirjoitustapoihin kohdistuva tieteellinen tutkimus
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- paleografia Tieteen termipankissa