Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

paljastaja (10)

  1. henkilö, joka paljastaa jotakin

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpɑljɑsˌt̪ɑjɑ/
  • tavutus: pal‧jas‧ta‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi paljastaja paljastajat
genetiivi paljastajan paljastajien
(paljastajain)
partitiivi paljastajaa paljastajia
akkusatiivi paljastaja;
paljastajan
paljastajat
sisäpaikallissijat
inessiivi paljastajassa paljastajissa
elatiivi paljastajasta paljastajista
illatiivi paljastajaan paljastajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi paljastajalla paljastajilla
ablatiivi paljastajalta paljastajilta
allatiivi paljastajalle paljastajille
muut sijamuodot
essiivi paljastajana paljastajina
translatiivi paljastajaksi paljastajiksi
abessiivi paljastajatta paljastajitta
instruktiivi paljastajin
komitatiivi paljastajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo paljastaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa