Substantiivi

muokkaa

pannut

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta pannu

pannut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä panna

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pannut panneet
genetiivi panneen panneiden
panneitten
partitiivi pannutta panneita
akkusatiivi pannut; panneen panneet
sisäpaikallissijat
inessiivi panneessa panneissa
elatiivi panneesta panneista
illatiivi panneeseen panneisiin
panneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi panneella panneilla
ablatiivi panneelta panneilta
allatiivi panneelle panneille
muut sijamuodot
essiivi panneena panneina
translatiivi panneeksi panneiksi
abessiivi panneetta panneitta
instruktiivi pannein
komitatiivi panneine

Verbi

pannut

  1. monikkomuoto sanasta pantu (joka on passiivin partisiipin perfekti verbistä panna)